Itsetunnosta

Tässä postauksessa kerron matkaani hyvään itsetuntoon. Se tie ei ole todellakaan ollut ruusuinen tai helppo. Hyvä itsetunto lähtee itsestä. Ei muiden mielipiteistä tai sanoista. Itsetunnon kehitys alkaa jo lapsena ja jatkuu pitkään aikusikään.

Nuorena minulla oli todella huono itsetunto. Olin todella riippuvainen muiden mielipiteistä. Jos joku sanoi jotain krittiikkiä niin otin sen syvästi itseeni. Oma minäkuvanikin oli vähän hakusessa. En oikein osannut ottaa paikkaa tästä maailmasta. En yhtään pitänyt siitä kuka olen ja miltä näytän.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä aloin ajattelemaan itsestäni joitain positiivisia asioista. Pikku hiljaa palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen ja ymmärsin, että minä olen uniikki yksilö. Minua on vain yksi. Tämä maailma tarvii yhden tälläisen ihmisen kuin minä ja minulla on oikeus olla juuri tälläinen mitä olen. Juuri tälläinen kaikkine minun hyväne ja huonoine puolineni.

Nykyisin, katson usein peiliin ja hymyilen. Tässä on Päivi tänään. Tässä on ihminen joka pitää itsestään. Vaikka minulla olisi huolia ja murheita tai muuten vaan kiukkupäivä, niin yritän löytää jotain hyvää itsestäni. Minusta ihmisen on hyvä rakastaa itseään. Sillä koko elämä eleteen sen oman minänsä kanssa.

Minusta ihminen on koko elämänsä kuin naimisissa itsensä kanssa. Joten on parempi tulla itsensä kanssa toimeen niin hyvinä kuin vaikeina aikoina. Ihmisen pitää hyväksyä itsensä. Itsetuntoa voi kasvattaa, mutta se ei tapahdu hetkessä. Uskon, että jokainen saa kasattua itsetuntopalapelinsä, jos vain haluaa ja jaksaa yrittää. Kaikki lähtee itsestä. Kukaan muu ei tee elämästäsi parempaa. Sinun pitää tehdä se itse.